Lapset tietysti halusi osallistua ja hienosti meni.
Suunnittelu olikin hankalaa, kun päässä oli tarha jonka olin jostain nettisivulta nähnyt, mutta meidän navetan taakse ei sitä saanut tehtyä. Kanojen kulku piti saada ikkunasta, ja korkeutta oli jo siinä kohdassa paljon. Ja vielä piti saada kiinnitys jotenkin ongelmitta toteutettua. Varmaa oli siinä vaiheessa vain, että puuosat tulee punamultamaalilla niinkuin navetassakin on.
Mietittiin, mietittiin ja sopiva ratkaisu saatiinkin aikaiseksi. Sain apua mieheltäni tähän projektiin.
Aloitin maalaamisella.
Kulmaraudoilla ja sinkkijaloilla toteutus kävi näppärästi.
Oven paikkaa ja kokoa mietittiin myös jonkin aikaa, mutta olen todella tyytyväinen, että päädyttiin korkeaan ja leveään oveen niin mahtuu jopa kottikärryillä sisälle jos on tarvis.
Laatu tarkastettu ja Lennart-Antonio se jo uskaltautui uloskin.
Kanat vielä mietiskeli ikkunalla.
Kun verkko oli saatu paikoilleen niin nopeasti laitoin kiviä verkon päälle, että uskalsin päästää kanat ulkoilmaa haistelemaan. Myöhemmin kaivoin verkkoa hiukan maan alle, jottei kukaan ihan helpolla pääse ulos, eikä ketään ylimääräistä varsinkaan sisälle.
Mietin onkohan ramppi ikkunalta alas liian jyrkkä ja uskaltautuuko kanat sitä pitkin kävelemää, mutta hyvin toimi ja on käytössä edelleen kahden vuoden jälkeenkin.
Jätin tarhan sisälle puskia niin kanat saivat niistä vähän aurinkosuojaa ja pääsevät niiden alle päiväunille.
Kun tarha oli valmis niin ajateltiin mitä lumimassa mahtaa tehdä talvella kun vauhdilla alas tulee, mutta nyt nämä pari talvea on meidän onneksi ollut vähälumisia niin ei ole tarvinnut pelätä, että sortuisi koko hökötys.
Ehkäpä nyt näin jälkikäteen mietin, että elementit olisi voineet olla hyvät, niin voisi aina talveksi poistaa ne, mutta voi myös olla (itseni tuntien) ettei mulla olisi ollut syksyllä enää intoa alkaa kasata tarhaa kokoon.
Myöhemmin kesällä uskaltauduin kanat päästämään tarhastakin pois ja oikein harmitti, kun en ollut konkareita kuunnellut ja uskonut, ettei nuo kotkot kauas kotoa lähde. Eli pienikin tarha on ihan kelvollinen jos päästää vapaaksi välillä. Sinne ne orrelle illalla itse kömpivät. :)
Kuopsuttelua hiekassa. Maikki, Kirsi, Anu, Katja ja tietysti Lennart-Antonio
Vapaus koitti ja voi sitä autuutta, ruohoa, ötököitä ja matoja :)
Siirsin kompostin paikkaa ja voi sitä riemua mitä alta paljastui.
Kun lapion otan käteen niin oikeen kilpaa juoksee kanat kuopsutuspaikalle ja tietää,
että kohta saadaan herkkuja.
Heidi
0 kommenttia:
Lähetä kommentti