Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta!

Toivottavat Kanafarmarit Heidi ja Jaana

Valta vaihtui kanalassa

Roope tuli meille viime syksynä puolivuotiaana epävarmana kukonpoikana. Juoksi alkuun jokaista kanaa karkuun ja piiloutui mökkiin innokkailta naisiltaan.
Talven ja kevään aikana Roopesta kasvoi kuitenkin komea kukko; oppi kiekumaan puhtaalla matalalla äänellä, hoiti kanoja, kutsui syömään ja varoitti pahaisista variksista jotka katoksen yläpuolella lentelivät. Tämä herrasmies asteli kesällä jo arvokkaasti aidatulla pihalla, polkaisi ohimennessään paria kanaa ja potkotti pienille tipuille, omille jälkeläisilleen. Elo oli rauhallista vaikka parvessa oli kukonpoikiakin.

Loppusyksystä oli selvää että koska herralla oli omia jälkeläisiä parvessa, piti hänelle löytää uusi koti. Pataan en halunnut laittaa, mutta varovaisesti kerroin asiasta jo perheen muillekin jäsenille, ettei tulisi yllätyksenä..

Nopeasti kuitenkin löytyi kukolle uusi koti. Roope pääsi uuteen pieneen parveen kukoksi. Sain vielä jälkeenpäin viestiä että kotoutuminen oli sujunut hienosti, yksikään kana ei ollut pahoillaan uudesta kukosta, päinvastoin :)

Ja entäs meillä kotikanalassa.. Nuorikkokukko Pörrö (miehen antama nimi) oli tietysti innoissaan; nyt ei Roope enää komentelisi ja kanat olivat vapaata riistaa. Hui, mikä jahtaaminen! Helga paineli kauhuissaan karkuun innokasta kukonpoikaa, suosikki oli ilmeisesti löytynyt heti.

Kummallista minusta oli että parven vanhimmat kanat, jotka olivat aikaisemmin Pörröä jahdanneet, ottivat tämän kukokseen tosta noin vaan. Ei nokkimista vaan heti mammat liimautuivat kylkeen, sopu syntyi nopeasti ja ilmeisesti Roopekin oli jo unohdettu?

Viikon jälkeen kanalassa on rauha, valta vaihtui nopeasti ja kivuttomasti. Pörrö vielä säätää ääntään, ihan ei vielä yllä edeltäjänsä tasolle, mutta harjoitus on kovaa.

Meillä on kanat vielä ulkona, osa nukkuukin ulkona vaikka eristetty mökki on vieressä. Munintatauko on lähes 100%, vain pieni tehotyttömme Embo munii säännöllisesti joka päivä. Harkinnassa on siirto sisätiloihin ja keinovalon piiriin. Nyt valoa on yhdeksästä viiteen ja ainakin meillä pimeän aikaan nukutaan, ei munita.

Roope 

Pörrö 

Kanafarmarin kauppa - tarjous

Nyt jos on tarvetta ruoka- tai juoma-automaateille, on kanafarmarin kaupassa hyvä tarjous. Käykääpä kurkkaamassa!

Terveisin

Kanafarmarit Heidi ja Jaana

Kylmä yllätti kanailijat

Muutama yö on ollut jo täällä etelässä yöpakkasia ja viritin ensimmäiseksi pakkasyöksi lämpölampun kesäkanalaan mikä ei ole ollenkaan tiivis. 

Aamulla kauhukseni katsoin, että mittari näytti -5astetta :/ Menin katdomaan kanoja niin sisälämpö oli piirun verran plussan puolella. 

Illalla kun tulin kotiin niin aloin kantaa kanoja sisälle kaksi kerrallaan kainaloissa :). Sain kaikki sisälle ja pari päivää ovat nyt olleet sisällä. 

En nyt heti viitsi päästää kanoja ulos, etteivät hakeudu takaisin kesätarhaan.

Pitäisi vielä yhdistää kaksi ryhmää samaan suurempaan tilaan, mutta kun molemmissa on kukko ja toinen on kiva niin haluaisin pitää sen.... mutta toinen taas  on erisukuinen niin se pitäisi pitää. 

Valintoja valintoja niin vaikeita. 

Tytöt (Kirsi ja Minityttö) löysi vanhan tutun oven päälisen.

         Pippi kahden vauvansa kanssa.

    Antti on ympäröinyt itsensä tytöillä.

Pontso, Anu, Kinuski, Tanja ja Jalkapallo

Pidetään kanat lämpiminä :)

                

                         Heidi

Kuin päättömät kanat

Kanafarmarin kauppa teettää melkoisesti enemmän työtä kun tekemässä on henkilöt, joiden päätyö on ihan jossain muualla.
Nyt sitä mennään kuin päättömät kanat; paikasta toiseen ja nurkasta kolmanteen, kovalla tohinalla.
Mutta ei huolta, valmista syntyy; myymälää laitetaan kuntoon, tehdään pakkauksia ja kirjoitetaan listoja, nettikauppaa viilaillaan ja toivotaan että suuremmilta kömmähdyksiltä vältytään :)

Onhan tämmöinen harrastaminen kuitenkin ihan vain vapaa-ajanviettoa, vai kuinka? :)

Kuvassa päättömät kanat Klaara ja Kotko :)

Avaamme lähiaikoina kaupan! Kanafarmari.fi

Kauppa aukeaa lähiaikoina osoitteessa www.kanafarmari.fi

Tulossa myyntiin pieni erä juoma ja ruoka-automaatteja. Myös tipuille omansa.

Kuuden, kymmenen ja 30 kappaleen munakennoja, myydään useamman kennon paketeissa. Jonkin verran löytyy myös erivärisiä ja -kokoisia jalkarenkaita. Lisäksi vielä juomanippoja ja tekomunia :)

Myöhemmin valikoima laajenee mm.

- GM vapaita rehuja

- kalkkia

- heinää ym. (myös pienempiä säkkejä saatavana, esim poikasrehua) 

- kanapaketit (sisältäen kaiken päästäkseen alkuun)

- tipupaketit
- suunnitelmissa on myös munintapesien valmistus kierrätyspuusta; lattia ja seinälle asennettava malli.

Meille saa laittaa myös toiveita sähköpostilla. Olisiko jotain mitä sinä tarvitset? 

kanafarmari.salo@gmail.com tai facebook: kanafarmari (yksityisviestiä)

Aurinkoista syksyä!

toivottavat kanafarmarit Heidi ja Jaana

Tipun elvytys

Löysin yhden tipuista täysin elottomana seinän ja häkin välistä. Mietin minne pienen hautaan. Kuitenkin joku ihmeen ajatus tuli, että yritän kuulostella josko kuitenkin henki vielä pihisee. (Olen ymmärtänyt, että kanat ja tiput on sitkeitä.)

Laitoin pienen kämmenien väliin ja höngin lämmintä ilmaa sormien raosta. Tunsin jotain niin päätin yrittää. Laitoin nopeasti perunan varsia laatikon pohjalle ja laatikon aurinkoon jossa oli suorastaan kuuma. Muistin, että autossa on lasten pillimehu niin kipaisin sen äkkiä ja pistin nokalle tipan mehua. Sen verran tipun nokka liikahti, että tiesin tämän olevan elossa.

Puolisen tuntia oli kulunut niin tipu oli tässä kunnossa. (Kuva ylhäällä)

Vielä tilkka mehua ja vettä niin jo alkoi piipitys. Huojuvin jaloin tipu yritti pysyä pystyssä, mutta käänsin toiselle kyljelle ja annoin vielä olla lämpimässä. 

Annoin myös keltuaista ja tunnin kuluttua tipu oli muiden sisarusten joukossa.

Aina siis kannattaa yrittää 😊

Tässä kuusi tipua ja kaksi mammaa 😍

                          Heidi

Tipuja!

Helga päätti noin kuukausi sitten lässähtää pesään, ensin ihmettelin että onko se sairas, meillä kun kanat eivät ole aiemmin hautoneet. Kun kana jatkoi tiiviisti pesässä oloaan, piti sinne alle lykätä pari munaa. Ennen kuin ehdin (muistin) merkata munia oli alla jo kuusi munaa! Auts, siinä vaiheessa lapset pääsivät merkkaamaan munat ja jatkossa saatiin napattua uudet pesään munitut munat pois. Seuraavaksi lässähti Manta viereiseen pesään, pari munaa siirrettiin Helgan alta ja kanat jatkoivat hautomistaan.

En ollut ollenkaan varma kukon suvunjatkomahdollisuuksista; keväällä olin n. 20 munaa laittanut koneeseen eikä yksikään ollut lähtenyt itämään. Kesälomareissulla tytär sitten ilmoitti kuvan kera että eka tipu oli kuoriutunut. Kotiin kun tultiin putkahti kaksi lisää ja sen jälkeen kanat alkoivat hoitaa tipujaan ja munat jäivät pesään. Läpivalaisun jälkeen totesin niissäkin jotain olevan ja sijoitin ne haudontakoneeseen. Yksi päivä ja neljäs tipu kuoriutui! Nyt ovat kaikki neljä kanojen hoidettavana; hyvin näyttää yhteishuoltajuus toimivan.

Tällä hetkellä tipujen/emojen ruokinnan aikana ovat häkissä, muuten vapaana. Manta kun vei tipunsa ulos jo toisena päivänä, taisi kopissa olla turhan lämmin :)

Koneessa on vielä pari munaa, katsotaan jospa niistä jotain tulisi, pääsevät sitten emojensa hoiviin.

Kuvassa Manta ja harmaa ja musta tipu. Tulisko näistä sitten sinisiä isona, jää nähtäväksi. Kukko ei ole puhdasvärinen, joten tipuistakin voi tulla sekavärisiä. Kaksi muuta tipua ovat ruskea ja harmaa-ruskea.

Pari päivää myöhemmin käytiin jo ulkona.

Jaana

Aurinkosuoja

Päätin tänään, että kanat saa viihtyä vähän enemmin tarhassa nyt, kun olen ne yllättänyt jo kauempaa tielläkin kuljeksimassa. Syy taitaa olla kyllä tuon meidän uuden koiranpennun joka välillä tykkää viihdyttää itseään jahtaamalla kanoja :/ 

No tarha on täysin aurinkoisella paikalla niin päätin laittaa sinne aurinkosuojaa. 

Aiemmin jo tarhan ulkopuolelle istutin köynnöskuusamaa, mutta aika vähän se on vasta kasvanut, niin päätin siirtää ison pensaan tarhaan sisälle.

Kaivoin ensin lapiolla ja yritin irrottaa puskaa maasta, mutta ei lähtenyt. Isäntä ei ollut kotona, mutta koneet kyllä :) 

Kuopan sain kaivettua hyvin ja oli seuraakin. Löydettiin kanojen kanssa muutama mato myös. 

Päätin pärjätä yksin ja pärjäsinkin. 

Nyt on kanoilla myös suojaa jos aurinko vaan suvaitsisi paistaa.

         

                                 Heidi

Mykoplasmaa Suomessa

Evira tiedottaa:

"Mykoplasmatartunta on varmistunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkimuksissa kolmen harrastesiipikarjatilan kalkkunoissa ja kanoissa eri puolella Suomea. Mycoplasma gallisepticumaiheuttaa siipikarjassa tarttuvan hengitystietulehduksen. Bakteeriin ei ole hoitoa ja lintu voi jäädä taudin kantajaksi koko eliniäkseen. Siipikarjan mykoplasma ei tartu ihmisiin, mutta tauti voi levitä ihmisten välityksellä. Tuotantosiipikarjassa tartuntaa ei ole ilmennyt."

Lisää tietoa tästä linkistä.

Nyt kannattaa välttää kaikenlaista kanojen/munien siirtoa, samoin kuin vierailuja kanatarhojen kesken kaikkialla Suomessa.

Tämä kanafarmari on hiukan hämillään ja katselee kanojaan lievän pakokauhun vallassa.. MItään oireita kanoilla ei ole, siellä ne potpottavat tuttuun tapaan häkissään, odottavat kotiintulijoita, että pääsisivät juoksemaan nurmikolle. 

Seurataan siis Eviran sivuja, samoin kuin Facebook-ryhmän, Munanetin, sivua ja pysytään ajan tasalla tässäkin asiassa.


Jaana

Kanat pääsivät vapauteen

Viimeinkin se koitti; 1.6. jolloin kanat sai päästää ulos häkistä vapauteen!

Meillä orpit eivät oikein meinanneet uskoa onneaan; vihreää ruohoa nokittiin häkin puolelta kurkottaen, vaikka ovi oli aivan auki :) Mutta kun asia lopulta valkeni, alkoi juoksupyrähdykset, lentääkin yritettiin :) Seuraava tunti oltiin lähinnä pyrstö korkealla, nokka maassa -asennossa.

Kuvassa Olga, Manta ja Helga.

Hiukan jouduin rajaamaan aluetta missä kanat voivat temmeltää; kasvihuone/kasvimaa/marjapensaat, koko alue rajattiin verkolla. Pitihän sitä puurotkin kanoille vielä sekoitella, ja hyvin teki kauppansa.

Alla sekalainen seurakunta; orppeja, yksi tehis ja yksi tyrniskin siellä jossain on.. Hilma on linssilude, aina kurkottamassa kohti kameran linssiä :)

Jaana

Kesäkanala vol 2 jatkoa

Viime kesä opetti että hyvä olisi jos kanoilla olisi myös katos, kiinteä sellainen. Varsinkin orpit, joilla on melkoisen runsas sulkapeite, näyttivät surkeilta kastuessaan. Kanoja sade ei tuntunut haittaavan, päinvastoin ja pysyiväthän ne puhtaina. Sitävastoin kanafarmari oli sitä mieltä että ruoka-automaatit olisi hyvä olla katoksen alla ja rankkasateella kanojenkin, joten mies pääsi tekemään katosta heti keväällä -15. 

Projekti alkoi vanhan aitauksen purulla ja uuden rungon rakentamisella. Kuvia alkuvaiheesta, taisi sen räntäsadekin roiskia kun kanafarmarin mies rakensi katosta. 

Alla kuvassa katon rakenteiden maalaus vielä kesken.

Kuvassa alhaalla katos valmiina, hiukan puuttuu vielä punaista maalia. Katos on verhoiltu ympäriinsä minkkiverkolla, päällä valokatetta. Varustettu kahdella ovella, toinen ovi johtaa katoksesta isompaan alueeseen, jonka päälle tulee vielä rastasverkko. Tälle alueelle kanat pääsevät vain kun olemme kotona, mutta katoksen alla voivat vapaasti ulkoilla kun emme olo kotona.

Viime vuoden syksyllä meillä kävi keskellä päivää kutsumaton vieras, jolle perheen lempikukko Börje pisti kovasti kampoihin. Pelasti kanat mutta haavoittui itse pahasti ja kuoli verenvuotoon. Mies uskoi loppuun asti että kukko selviää, joten sai viettää sisätiloissa lämpimässä viimeiset tunnit. 

Suru oli kova kukon poismenosta ja vieläkin Börje on perheen jutuissa mukana. Oppisin kuitenkin sen että täällä vesistöjen läheisyydessä pitää omat eläimensä suojata, joten nyt meillä on minkin/kärpän/ketunkestävä verkko kanoilla ja kukolla. Tai ainakin uskon niin.

Alla oleva kuva napattu juuri, siellä ne kanaset ja kukko paistattelevat auringossa. Kukko Roope pitää järjestystä yllä. Vielä kun nuoret orpit osaisivat illalla mennä koppiin itse ja oppisivat munimaan pesään, niin alkaisi homma toimia. Toistaiseksi nuoret orpit nostetaan mökkiin illalla ja orsille ne eivät kiipeä ollenkaan. 

Jaana

Haudonta

Meillä alkoi haudonta luonnollisesti kanan toimesta. En jotenkin ollut osannut edes ajatella, että niin nopeasti kanojen ottamisen jälkeen joku jo haluaa hautoa. 

Oli jännittävä seurata miten emokana käyttäytyi ja oli pahuksen vihainen jos kävit kurkkaamassa liian lähellä. Tämä oli siis jo vuonna 2013 ja sen jälkeen ollaankin kanojen toimesta haudottu jo monet tipuset. Toiset emot on paljon lauhkeampia kun toiset.

Katja kana äkäisenä pesässään.

Katja kanan tapauksessa kun pesä oli niin pieni niin verkotin päivää ennen laskettua aikaa tuon pesän suun ja tuskaisena viritin ruoka ja juomakupit kiinni verkkoon. Kun osa tipuista oli kuoriutunut niin tein isomman pesän ja häkin jossa saivat ensimmäiset kaksi viikkoa olla ihan rauhassa kuitenkin niin että muun lauman kanssa toisensa näkivät. Siirto oli jännittävää, kun Katja oli niin kiukkuinen.

Päättäväisesti vaan nokkimisesta huolimatta siirsin ja nyt ei enää nokkiminenkaan jännitä. Kokemus tuo varmuutta :)

Enää ei olekaan käytössä nämä pikkuiset pesät vaan isosta vaatekaapista tehty. 

Tipuja kuoriutui ensimmäisellä kerralla neljä.

Katja katraansa kanssa.

Nyt tänä keväänä on ollut oikein hullu haudontabuumi sekuleiden toimesta. On haudottu isolla joukolla ja välillä yksi mamma yksin kahtakymmentä munaa :)

Neljä mammaa yhdessä hautomassa.

Ensimmäiset kaksi kuoriutuikin jo silloin ennen pääsiäistä ja nyt kuoriutuu koko ajan lisää.

Olen tehnyt kolme eri aluetta poikasille ja emoille, kun tuppaa tulemaan tappelu kuka on kenenkin tipu.

Jaanalle koneeseen antamani kaikki kolme tyrnistä kuoriutui, mutta se riikin muna ei koskaan sitten kuoriutunut :( Näin se vaan joskus menee. Noh päätettiin sitten, että sijoitetaan kolme tipua yhdelle emolle meille kanalaan ja hyvin se menikin. Jo viikon vanhat tiput ei ihan heti hoksannut kuinka sinne emon alle sujahdetaan niin viritin varmuudeksi lämpölampun johon tiput olivat jo aikaisemmin tottuneesti alle menneet lämmittelemään.

Vinkki: 

Muista aina merkata munat joita haudotaan ja käy päivittäin keräämässä uudet munat pois. Kuoriutuu sitten samoihin aikoihin kaikki. 

Ja muista merkata ylös koska 21 päivää on täynnä.

Olisi myös hyvä pitää jonkin moista kirjaa kuka on hautonut ja montako tipua kuoriutunu. Tämä vain siksi, että myöhemmin harmittaa kun ei todellakaan muista miten kaikki menikän :/ 

Minulla mikään ei mene niinkun suunnittelen enkä muista mitään, mutta hyvin on selvitty silti.... helpommallakin vois joskus päästä. :)

Heidi

Konehaudonta

Jotta munista saa tipuja on keinoja kaksi; konehaudonta tai kanahaudonta :) kana samoin kuin konekin hautoo munista tipuja 21 päivässä.

Edit 11.4. Pääsiäisen jälkeen kuoriutui kolme tipua. 

Jostain syystä minun orppini eivät haudo. Lisäksi kun olen orppieni munia laittanut koneeseen, ne ovat poikkeuksetta tyhjiä, onko siis kukkokin laiska!?! Olen kyllä lukenut että koonsa puolesta orpit saattavat murskata munat vahingossa haudonnan aikana mutta jos tiput onnellisesti syntyvät, hoitavat tipunsa hyvin. 

Ihan alussa kun otin kanoikseni viisi tehotyttöä, oli tarkoitus vaan pysyä niissä. Mutta niinkuin muut kanafarmarit tietävät, eihän se useinkaan niin mene. Hautovista tehotytöistä en ollut kuullutkaan (tämäkin muuttui), joten aloin etsiä hautomakonetta hommaan. Sopiva (ja sopivan hintainen) löytyi eBaysta ja hintaa postikuluineen tuli n. 50€.

Siinä se taas pöhisee keittiön tasolla.

Kun kone tuli kotiin sain Heidiltä haudottavaksi munia ja kone surraamaan. Ainoa asia mitä minä tein oli että lisäsin vettä ja kääntelin munia 1-2 kertaa päivässä. Kone toimi niinkuin pitikin ja munista syntyi kolme tipua. 

Toisella kertaa halusin laajentaa parveani Orpingtoneihin; tilaukseen siitosmunia ja tuloksena 5 kanaa ja yksi kukko, jotka edelleen ilostuttavat kanalassani.

Orppitipuset <3

Oman kokemukseni mukaan konehaudotut tiput leimautuvat ihmiseen, niistä tulee kesyjä sylikanoja, jotka eivät ihmistä pelkää. Hoitaminen tuo omat työnsä; meiilä tiput olivat sisätiloissa sulkautumiseen asti, jolloin ne siirrettiin ulkokanalaan lämpölampun alle. Alkuun marsuhäkissä, sitten kanihäkissä. Häkit siivottiin viikottain, juomavedet vaihdettiin välillä parikin kertaa päivässä ja pidettiin huolta oikeasta lämpötilasta. Meillä tipulasta mudostui oma viihdenurkkaus; siellä viihtyi useampikin (mies ja lapset) juttelemassa tipuille :)

Tällä hetkellä kone surraa ja siellä on yksi riikinmuna ja kolme tyrnismunaa. Tyrnikset Heidiltä ettei mahdollinen riikki jää yksin. Pitäähän sillä kavereita olla :) Jännättävää on vielä muutama päivä, sitten kuullaan/nähdään mitä tuli :)

Jaana

Kesäkanala vol 2

Aina ei kesäkanalaa tarvitse tehdä itse alusta alkaen, voi myös bongata jostain leikkimökin ja tuunata sen sopivaksi kanoille. Kesällä -14 löysin tori.fi -sivuilta lahjoitetaan osastolta lämpöeristetyn mökin ja sain sovittua noudonkin sopivasti. Soitto veljelle, joka kaverin venenosturilla toi mökin pihaamme. Pohjat tehtiin valmiiksi, joten ei tarvinnut kuin nostaa mökki oikeaan paikkaan.

Meillä mökki sijoitettiin niin että sisältä näkee kanat, eli suht lähelle taloa. Asumme meren läheisyydessä, joten jo lentävien kanasaalistajienkin vuoksi omasta mielestä oli hyvää pitää näköyhteys kanoihin. Ja lapsetkin tykkäsi, että kanoja voi katsella sisältäkin 😊

Mökkiä piti hiukan kunnostaa; uusi huopakatto, katon alta hävitettiin iso muurahaispesä ja osa kattolaudoista uusittiin. Terassia hiukan myös korjattiin. Valkoista maalia ikkunanpuitteisiin ja kaiteisiin. Tehtiin orret ja tornimallinen munintapesä mökkiin. Mökin ympärille isompi ulkoilualue, joka rajattiin verkolla ja päälle rastasverkkoa.

Kuvassa vuoden 2014 sekalainen seurakunta; orppeja, tehotyttöjä, tyrnismixejä ja jättikoch-kukko.

Keskelle verkotettua aluetta tehtiin heinäseipäistä pienet orret; ainakin Hilma ja Börje viihtyivät orsilla päiväsaikaan <3

Yöksi kanat menevät itse orrelle ja iltaisin käytiin sulkemassa ovi, ettei kutsumattomat vieraat pääsisi kylään.

Noh, tänä vuonna mökin eteen tehdään katosta ja verkotettu alue hiukan muuttuu. Meillä kun kävi kaikista varotoimenpiteistä huolimatta kutsumaton vieras, tästä enemmän myöhemmin..

Jaana

Kesäkanala ja sen rakennus.

Vuonna 2014 keväällä alkoi rakennusprojekti. Olin suunnitellut millaisen kesäkanalan halusin ja minne. Tärkeää oli, että saan kanat lähelle kasvihuonetta kun ajattelin oleilevani siellä KOKO kesän ;)
Siitä se sitten lähti. Harjoittelin ajamaan peräkärry perässä ja eikun lautaa ostamaan. Ostin kakkoskakkosta kulmiin, paneelia ulkovuoraukseen, sinkittyjä kulmarautoja kulmiin, huopaa kattoon ja paljon verkkoa ruuveja unohtamatta.
Maalaamista oli paljon, mutta apulaisia oli silloinkin :)

Tupu ja Hupu

Ystäväni tuli viettämään meille kevätpäivää tietäen, että rakentaminen alkaa samana päivänä. Istutin hänet lepotuoliin aurinkoon ja aloin itse tunkea sinkkijalkoja maahan. Taisi siinä viikko jos toinenkin mennä, että sain kopin pystyyn ja kanat sisälle. Edelleen on tekemistä, mutta mökistä tuli sen näköinen kun olin suunnitellut ja kesti jopa painoni, kun olin katolla :) Ystäväni myös kommentoi myöhemmin: -Taisit sä kerran ainakin vatupassia käyttää :D

Yhden päivän tulos.

Nyt jos saisin päättää niin mökistä tulisi suurempi kertaheitolla, joten jos suunnittelet tekeväsi jotain niin neuvon voin antaa: tee samalla vähän isompi kun meinasit. Samalla vaivalla sen tekee ja kustannukset nousee vain vähän.
Mieheni oli avulias ja tehtiin ulkoaitaus yhdessä juhannuksena. Tälle keväälle olen suunnitellut tekeväni mökkiin ikkunan ja munintapesät joista voin ulkopuolelta kerätä munat. Ehkäpä vielä valokatetta koko kattoon niin on mukavampi jos on sateista. Myös sisustusta pitää parannella, vaikkakin kanat viettää sisällä melkeinpä vain yöt.

Apurit mukana hommissa :)

Kanafarmari tyytyväisenä aikaansaannokseensa.

Heidi

Ulkotarha

Ulkotarhan rakentaminen alkoi. Tein ensin navetan taakse lapsille keinun, jotta he viihtyisivät siellä lähellä, että saisin edes välillä huoletta rakentaa tarhaa. Tovin he siellä viihtyivätkin onneksi :)

Lapset tietysti halusi osallistua ja hienosti meni.

Suunnittelu olikin hankalaa, kun päässä oli tarha jonka olin jostain nettisivulta nähnyt, mutta meidän navetan taakse ei sitä saanut tehtyä. Kanojen kulku piti saada ikkunasta, ja korkeutta oli jo siinä kohdassa paljon. Ja vielä piti saada kiinnitys jotenkin ongelmitta toteutettua. Varmaa oli siinä vaiheessa vain, että puuosat tulee punamultamaalilla niinkuin navetassakin on.
Mietittiin, mietittiin ja sopiva ratkaisu saatiinkin aikaiseksi. Sain apua mieheltäni tähän projektiin.

Aloitin maalaamisella.

Kulmaraudoilla ja sinkkijaloilla toteutus kävi näppärästi.

Oven paikkaa ja kokoa mietittiin myös jonkin aikaa, mutta olen todella tyytyväinen, että päädyttiin korkeaan ja leveään oveen niin mahtuu jopa kottikärryillä sisälle jos on tarvis.

Laatu tarkastettu ja Lennart-Antonio se jo uskaltautui uloskin. 

Kanat vielä mietiskeli ikkunalla.

Kun verkko oli saatu paikoilleen niin nopeasti laitoin kiviä verkon päälle, että uskalsin päästää kanat  ulkoilmaa haistelemaan. Myöhemmin kaivoin verkkoa hiukan maan alle, jottei kukaan ihan helpolla pääse ulos, eikä ketään ylimääräistä varsinkaan sisälle.

Mietin onkohan ramppi ikkunalta alas liian jyrkkä ja uskaltautuuko kanat sitä pitkin kävelemää, mutta hyvin toimi ja on käytössä edelleen kahden vuoden jälkeenkin. 

Jätin tarhan sisälle puskia niin kanat saivat niistä vähän aurinkosuojaa ja pääsevät niiden alle päiväunille.

Kun tarha oli valmis niin ajateltiin mitä lumimassa mahtaa tehdä talvella kun vauhdilla alas tulee, mutta nyt nämä pari talvea on meidän onneksi ollut vähälumisia niin ei ole tarvinnut pelätä, että sortuisi koko hökötys.

Ehkäpä nyt näin jälkikäteen mietin, että elementit olisi voineet olla hyvät, niin voisi aina talveksi poistaa ne, mutta voi myös olla (itseni tuntien) ettei mulla olisi ollut syksyllä enää intoa alkaa kasata tarhaa kokoon.

Myöhemmin kesällä uskaltauduin kanat päästämään tarhastakin pois ja oikein harmitti, kun en ollut konkareita kuunnellut ja uskonut, ettei nuo kotkot kauas kotoa lähde. Eli pienikin tarha on ihan kelvollinen jos päästää vapaaksi välillä. Sinne ne orrelle illalla itse kömpivät. :)

Kuopsuttelua hiekassa. Maikki, Kirsi, Anu, Katja ja tietysti Lennart-Antonio

Vapaus koitti ja voi sitä autuutta, ruohoa, ötököitä ja matoja :)

Siirsin kompostin paikkaa ja voi sitä riemua mitä alta paljastui. 

Kun lapion otan käteen niin oikeen kilpaa juoksee kanat kuopsutuspaikalle ja tietää, 

että kohta saadaan herkkuja.

Heidi

Kevät ja kanat

Viime viikolla täällä etelässä paistoi aurinko jo kunnolla. Lämpö nousi tonttimme rinteessä 12:een asteeseen. Kanalasta avattiiin ikkunat, jotta ilma vaihtuisi paremmin.

Auringolla oli selvästi vaikutusta kanoihin ja kukkoihin; levotonta liikahtelua, paistattelua auringossa ja kylpyjä ei niin puhtaassa turpeessa. Kukot tuntuivat harrastavat kilpakieuntaa ja kanat tepastelivat levottomina oven viereen, aina kun sinne meni; Joko pääsisi ulos?
Mies teki oveen verkko-oven, saivat sitten ainakin haistella raikasta kevätilmaa kun ulos ei voinut vielä päästää.

Ulkonapitokielto jatkuu toukokuun loppuun asti, mutta meillä alkaa kiinteän katoksen rakentaminen kesäkanalan eteen jo aikaisemmin. Kanat ja kukot pääsevät siis ulos jo aikaisemmin :)
Projektista tulee kuvia tänne blogiin, jahka se pääsee alkamaan. Toivotaan siis lämpimiä ja kuivia kelejä :)

Leskenlehdet ja krookukset ovat ainakin sitä mieltä että on kevät <3

Jaana

Ekat kanat.

Olin suunnitellut jo pari vuotta ottavani kanoja ja kun nuorempi poikani oli vähän vanhempi niin päätin ryhtyä toteuttamaan haavettani. Oltiin jo muutettu "vanhalle maatilalle", jossa on iso navetta.
Kanaihmiset on mun käsityksen mukaan lepposta porukkaa ja sainkin mennä tuntemattoman ihmisen luokse katsomaan hänen kanalaa. Siellä sitten ihmettelin ja kyselin varmaan hulluja. Otin muutaman kuvan ja olin ihan haltioissani.

Aloin suunnitella kanalaa. Halusin siitä hienon, mutta josta ei sitten kuitenkaan tullutkaan niin hieno kun olisin halunnut, mutta kanoille kelpasi vallan mainiosti. Tilaa oli hyvin ja iso ikkuna tuomassa valoa. Rakensin orret, ovet ja vanhat salmiakin muotoiset pesätkin oli valmiina monen kymmenen vuoden takaa. Päällystin myös tukipalkit pyöröpaneeleilla, mikä ei ollutkaan hyvä idea.

Tila ennen kalkkimaalausta.

Tuoli jossa voin istuskella ja juoda kahvia. 

Kyllä... toinen olohuoneeni, josta sainkin kuulla mieheltäni, 

että viihdyin täällä enemmin kuin sisällä :/

Pikku apuri ja Lennart-Antonio

Kävin ostamassa kuivikkeet, kalkit, rehut, kaurat ja ruoka ja juoma-automaatit. Hankalaksi koin ISOT 40kilon säkit. Ja kevät kun oli niin kanat olikin kortilla.... en tajunnut, ettei kanoja meinannut saada ja niitä oli jo paljon varattu. Maatiaisia kuitenkin halusin, kun ne sopi mun mielestä hyvin tänne Suomen maalais miljööseen :)
Löysinkin sitten yhden ihmisen joka asui täällä samalla suunnalla eli Salossa. Kuinka kätevää. Lähdin hakemaan ensimmäisiä kanojani...olin iloinen ja jännittynyt. Mietin miten niiden kanssa pärjäisin. Sain itse valita muutamista kanoista mitkä haluaisin ja sain myös yhden sekulin. Eli sekarotuisen. Se oli muutenkin mun mielestä kaikkein hienoin koko mustavalkoisen värinsä vuoksi.
Jännää oli käydä hakemassa kanat, kun en juurikaan ollut kanojen lähellä ollut koskaan kunnolla. Myyjä myös otti yhden kukon ja istutti sen mun syliin ja olin hiukan peloissani.....mutta turhaan :)

Katja ja Lennart.

Nimet oli jo suunniteltu valmiiksi.... ne tuli työkavereiden mukaan. Kirsi (kirjava ruskea), Katja (mustavalkoinen) ja Anu (ruskeaharmaa). Niissä oli oikein tarkoitus, että kenelle tuli mikäkin nimi, jotta nimi sopi täydellisesti. Työkaverit saivat sitten nimetä kukon mielensä mukaan. Kukko nimettiin Lennart-Antonioksi. (Lennart tuli kuulemma yhden hyvännäköisen edustajan mukaan ;))

Tyrnisten omistajille tiedoksi, että haussa on Lennart-Antonion näköinen kiltti kukko

Heidi