Projekti alkoi vanhan aitauksen purulla ja uuden rungon rakentamisella. Kuvia alkuvaiheesta, taisi sen räntäsadekin roiskia kun kanafarmarin mies rakensi katosta.
Alla kuvassa katon rakenteiden maalaus vielä kesken.
Kuvassa alhaalla katos valmiina, hiukan puuttuu vielä punaista maalia. Katos on verhoiltu ympäriinsä minkkiverkolla, päällä valokatetta. Varustettu kahdella ovella, toinen ovi johtaa katoksesta isompaan alueeseen, jonka päälle tulee vielä rastasverkko. Tälle alueelle kanat pääsevät vain kun olemme kotona, mutta katoksen alla voivat vapaasti ulkoilla kun emme olo kotona.
Viime vuoden syksyllä meillä kävi keskellä päivää kutsumaton vieras, jolle perheen lempikukko Börje pisti kovasti kampoihin. Pelasti kanat mutta haavoittui itse pahasti ja kuoli verenvuotoon. Mies uskoi loppuun asti että kukko selviää, joten sai viettää sisätiloissa lämpimässä viimeiset tunnit.
Suru oli kova kukon poismenosta ja vieläkin Börje on perheen jutuissa mukana. Oppisin kuitenkin sen että täällä vesistöjen läheisyydessä pitää omat eläimensä suojata, joten nyt meillä on minkin/kärpän/ketunkestävä verkko kanoilla ja kukolla. Tai ainakin uskon niin.
Alla oleva kuva napattu juuri, siellä ne kanaset ja kukko paistattelevat auringossa. Kukko Roope pitää järjestystä yllä. Vielä kun nuoret orpit osaisivat illalla mennä koppiin itse ja oppisivat munimaan pesään, niin alkaisi homma toimia. Toistaiseksi nuoret orpit nostetaan mökkiin illalla ja orsille ne eivät kiipeä ollenkaan.
Jaana
