Kesäkanala vol 2

Aina ei kesäkanalaa tarvitse tehdä itse alusta alkaen, voi myös bongata jostain leikkimökin ja tuunata sen sopivaksi kanoille. Kesällä -14 löysin tori.fi -sivuilta lahjoitetaan osastolta lämpöeristetyn mökin ja sain sovittua noudonkin sopivasti. Soitto veljelle, joka kaverin venenosturilla toi mökin pihaamme. Pohjat tehtiin valmiiksi, joten ei tarvinnut kuin nostaa mökki oikeaan paikkaan.

Meillä mökki sijoitettiin niin että sisältä näkee kanat, eli suht lähelle taloa. Asumme meren läheisyydessä, joten jo lentävien kanasaalistajienkin vuoksi omasta mielestä oli hyvää pitää näköyhteys kanoihin. Ja lapsetkin tykkäsi, että kanoja voi katsella sisältäkin 😊

Mökkiä piti hiukan kunnostaa; uusi huopakatto, katon alta hävitettiin iso muurahaispesä ja osa kattolaudoista uusittiin. Terassia hiukan myös korjattiin. Valkoista maalia ikkunanpuitteisiin ja kaiteisiin. Tehtiin orret ja tornimallinen munintapesä mökkiin. Mökin ympärille isompi ulkoilualue, joka rajattiin verkolla ja päälle rastasverkkoa.

Kuvassa vuoden 2014 sekalainen seurakunta; orppeja, tehotyttöjä, tyrnismixejä ja jättikoch-kukko.

Keskelle verkotettua aluetta tehtiin heinäseipäistä pienet orret; ainakin Hilma ja Börje viihtyivät orsilla päiväsaikaan <3

Yöksi kanat menevät itse orrelle ja iltaisin käytiin sulkemassa ovi, ettei kutsumattomat vieraat pääsisi kylään.

Noh, tänä vuonna mökin eteen tehdään katosta ja verkotettu alue hiukan muuttuu. Meillä kun kävi kaikista varotoimenpiteistä huolimatta kutsumaton vieras, tästä enemmän myöhemmin..

Jaana

Kesäkanala ja sen rakennus.

Vuonna 2014 keväällä alkoi rakennusprojekti. Olin suunnitellut millaisen kesäkanalan halusin ja minne. Tärkeää oli, että saan kanat lähelle kasvihuonetta kun ajattelin oleilevani siellä KOKO kesän ;)
Siitä se sitten lähti. Harjoittelin ajamaan peräkärry perässä ja eikun lautaa ostamaan. Ostin kakkoskakkosta kulmiin, paneelia ulkovuoraukseen, sinkittyjä kulmarautoja kulmiin, huopaa kattoon ja paljon verkkoa ruuveja unohtamatta.
Maalaamista oli paljon, mutta apulaisia oli silloinkin :)

Tupu ja Hupu

Ystäväni tuli viettämään meille kevätpäivää tietäen, että rakentaminen alkaa samana päivänä. Istutin hänet lepotuoliin aurinkoon ja aloin itse tunkea sinkkijalkoja maahan. Taisi siinä viikko jos toinenkin mennä, että sain kopin pystyyn ja kanat sisälle. Edelleen on tekemistä, mutta mökistä tuli sen näköinen kun olin suunnitellut ja kesti jopa painoni, kun olin katolla :) Ystäväni myös kommentoi myöhemmin: -Taisit sä kerran ainakin vatupassia käyttää :D

Yhden päivän tulos.

Nyt jos saisin päättää niin mökistä tulisi suurempi kertaheitolla, joten jos suunnittelet tekeväsi jotain niin neuvon voin antaa: tee samalla vähän isompi kun meinasit. Samalla vaivalla sen tekee ja kustannukset nousee vain vähän.
Mieheni oli avulias ja tehtiin ulkoaitaus yhdessä juhannuksena. Tälle keväälle olen suunnitellut tekeväni mökkiin ikkunan ja munintapesät joista voin ulkopuolelta kerätä munat. Ehkäpä vielä valokatetta koko kattoon niin on mukavampi jos on sateista. Myös sisustusta pitää parannella, vaikkakin kanat viettää sisällä melkeinpä vain yöt.

Apurit mukana hommissa :)

Kanafarmari tyytyväisenä aikaansaannokseensa.

Heidi

Ulkotarha

Ulkotarhan rakentaminen alkoi. Tein ensin navetan taakse lapsille keinun, jotta he viihtyisivät siellä lähellä, että saisin edes välillä huoletta rakentaa tarhaa. Tovin he siellä viihtyivätkin onneksi :)

Lapset tietysti halusi osallistua ja hienosti meni.

Suunnittelu olikin hankalaa, kun päässä oli tarha jonka olin jostain nettisivulta nähnyt, mutta meidän navetan taakse ei sitä saanut tehtyä. Kanojen kulku piti saada ikkunasta, ja korkeutta oli jo siinä kohdassa paljon. Ja vielä piti saada kiinnitys jotenkin ongelmitta toteutettua. Varmaa oli siinä vaiheessa vain, että puuosat tulee punamultamaalilla niinkuin navetassakin on.
Mietittiin, mietittiin ja sopiva ratkaisu saatiinkin aikaiseksi. Sain apua mieheltäni tähän projektiin.

Aloitin maalaamisella.

Kulmaraudoilla ja sinkkijaloilla toteutus kävi näppärästi.

Oven paikkaa ja kokoa mietittiin myös jonkin aikaa, mutta olen todella tyytyväinen, että päädyttiin korkeaan ja leveään oveen niin mahtuu jopa kottikärryillä sisälle jos on tarvis.

Laatu tarkastettu ja Lennart-Antonio se jo uskaltautui uloskin. 

Kanat vielä mietiskeli ikkunalla.

Kun verkko oli saatu paikoilleen niin nopeasti laitoin kiviä verkon päälle, että uskalsin päästää kanat  ulkoilmaa haistelemaan. Myöhemmin kaivoin verkkoa hiukan maan alle, jottei kukaan ihan helpolla pääse ulos, eikä ketään ylimääräistä varsinkaan sisälle.

Mietin onkohan ramppi ikkunalta alas liian jyrkkä ja uskaltautuuko kanat sitä pitkin kävelemää, mutta hyvin toimi ja on käytössä edelleen kahden vuoden jälkeenkin. 

Jätin tarhan sisälle puskia niin kanat saivat niistä vähän aurinkosuojaa ja pääsevät niiden alle päiväunille.

Kun tarha oli valmis niin ajateltiin mitä lumimassa mahtaa tehdä talvella kun vauhdilla alas tulee, mutta nyt nämä pari talvea on meidän onneksi ollut vähälumisia niin ei ole tarvinnut pelätä, että sortuisi koko hökötys.

Ehkäpä nyt näin jälkikäteen mietin, että elementit olisi voineet olla hyvät, niin voisi aina talveksi poistaa ne, mutta voi myös olla (itseni tuntien) ettei mulla olisi ollut syksyllä enää intoa alkaa kasata tarhaa kokoon.

Myöhemmin kesällä uskaltauduin kanat päästämään tarhastakin pois ja oikein harmitti, kun en ollut konkareita kuunnellut ja uskonut, ettei nuo kotkot kauas kotoa lähde. Eli pienikin tarha on ihan kelvollinen jos päästää vapaaksi välillä. Sinne ne orrelle illalla itse kömpivät. :)

Kuopsuttelua hiekassa. Maikki, Kirsi, Anu, Katja ja tietysti Lennart-Antonio

Vapaus koitti ja voi sitä autuutta, ruohoa, ötököitä ja matoja :)

Siirsin kompostin paikkaa ja voi sitä riemua mitä alta paljastui. 

Kun lapion otan käteen niin oikeen kilpaa juoksee kanat kuopsutuspaikalle ja tietää, 

että kohta saadaan herkkuja.

Heidi

Kevät ja kanat

Viime viikolla täällä etelässä paistoi aurinko jo kunnolla. Lämpö nousi tonttimme rinteessä 12:een asteeseen. Kanalasta avattiiin ikkunat, jotta ilma vaihtuisi paremmin.

Auringolla oli selvästi vaikutusta kanoihin ja kukkoihin; levotonta liikahtelua, paistattelua auringossa ja kylpyjä ei niin puhtaassa turpeessa. Kukot tuntuivat harrastavat kilpakieuntaa ja kanat tepastelivat levottomina oven viereen, aina kun sinne meni; Joko pääsisi ulos?
Mies teki oveen verkko-oven, saivat sitten ainakin haistella raikasta kevätilmaa kun ulos ei voinut vielä päästää.

Ulkonapitokielto jatkuu toukokuun loppuun asti, mutta meillä alkaa kiinteän katoksen rakentaminen kesäkanalan eteen jo aikaisemmin. Kanat ja kukot pääsevät siis ulos jo aikaisemmin :)
Projektista tulee kuvia tänne blogiin, jahka se pääsee alkamaan. Toivotaan siis lämpimiä ja kuivia kelejä :)

Leskenlehdet ja krookukset ovat ainakin sitä mieltä että on kevät <3

Jaana

Ekat kanat.

Olin suunnitellut jo pari vuotta ottavani kanoja ja kun nuorempi poikani oli vähän vanhempi niin päätin ryhtyä toteuttamaan haavettani. Oltiin jo muutettu "vanhalle maatilalle", jossa on iso navetta.
Kanaihmiset on mun käsityksen mukaan lepposta porukkaa ja sainkin mennä tuntemattoman ihmisen luokse katsomaan hänen kanalaa. Siellä sitten ihmettelin ja kyselin varmaan hulluja. Otin muutaman kuvan ja olin ihan haltioissani.

Aloin suunnitella kanalaa. Halusin siitä hienon, mutta josta ei sitten kuitenkaan tullutkaan niin hieno kun olisin halunnut, mutta kanoille kelpasi vallan mainiosti. Tilaa oli hyvin ja iso ikkuna tuomassa valoa. Rakensin orret, ovet ja vanhat salmiakin muotoiset pesätkin oli valmiina monen kymmenen vuoden takaa. Päällystin myös tukipalkit pyöröpaneeleilla, mikä ei ollutkaan hyvä idea.

Tila ennen kalkkimaalausta.

Tuoli jossa voin istuskella ja juoda kahvia. 

Kyllä... toinen olohuoneeni, josta sainkin kuulla mieheltäni, 

että viihdyin täällä enemmin kuin sisällä :/

Pikku apuri ja Lennart-Antonio

Kävin ostamassa kuivikkeet, kalkit, rehut, kaurat ja ruoka ja juoma-automaatit. Hankalaksi koin ISOT 40kilon säkit. Ja kevät kun oli niin kanat olikin kortilla.... en tajunnut, ettei kanoja meinannut saada ja niitä oli jo paljon varattu. Maatiaisia kuitenkin halusin, kun ne sopi mun mielestä hyvin tänne Suomen maalais miljööseen :)
Löysinkin sitten yhden ihmisen joka asui täällä samalla suunnalla eli Salossa. Kuinka kätevää. Lähdin hakemaan ensimmäisiä kanojani...olin iloinen ja jännittynyt. Mietin miten niiden kanssa pärjäisin. Sain itse valita muutamista kanoista mitkä haluaisin ja sain myös yhden sekulin. Eli sekarotuisen. Se oli muutenkin mun mielestä kaikkein hienoin koko mustavalkoisen värinsä vuoksi.
Jännää oli käydä hakemassa kanat, kun en juurikaan ollut kanojen lähellä ollut koskaan kunnolla. Myyjä myös otti yhden kukon ja istutti sen mun syliin ja olin hiukan peloissani.....mutta turhaan :)

Katja ja Lennart.

Nimet oli jo suunniteltu valmiiksi.... ne tuli työkavereiden mukaan. Kirsi (kirjava ruskea), Katja (mustavalkoinen) ja Anu (ruskeaharmaa). Niissä oli oikein tarkoitus, että kenelle tuli mikäkin nimi, jotta nimi sopi täydellisesti. Työkaverit saivat sitten nimetä kukon mielensä mukaan. Kukko nimettiin Lennart-Antonioksi. (Lennart tuli kuulemma yhden hyvännäköisen edustajan mukaan ;))

Tyrnisten omistajille tiedoksi, että haussa on Lennart-Antonion näköinen kiltti kukko

Heidi

Kuului piipitystä :)

Minulla on kaksi eri kanalapuolta navetassa, puhdasrotuiset "tyrnikset" ja sekalainen seurakunta toisella puolella, jossa nyt on alkanut haudontabuumi. Viisikin emäntää hautoo samassa pesässä sulassa sovussa :)

Kävin juuri kanalassa ja pesästä kuului piipitystä. Kurkistin pesään ja näin yhden pienen vaalean pörröisen palleron kanan siiven alla. Kolme munaa on vielä ehjiä, joten odotan muutaman päivän josko niistäkin jotain kehittyisi. Tämän palleroisen äiti on valkoinen tehotyttö ja isä ruskea maatianen (tyrnävän kantaa). Halusin tehdä kokeilun mitä näiden yhdistelmästä syntyy. Jos se on kana niin tulisiko siitä hyvä munia niinkuin äitinsäkin, kuitenkin ripauksella maatiaisen sitkeyttä ja kestävyyttä.

Siirsin neljä ladya eri pesään jatkamaan yhteishaudontaa ja laitoin heille alle puhtaita tyrniksen munia 9 kappaletta. Verkotin kanan ja tipun kolmen munan kera pesään, jottei muut mene häiritsemään uudelleen uutta pientä perhettä :) Nyt minulla on niin isot pesät, että siellä saavat olla muutamia päiviä, jopa viikon. Tilaa on tarpeeksi jaloitteluun. Laitoin myös vettä, keitettyä kananmunan keltuaista ja poikasrehua.

Nyt on hyvä alkaa odottaa pääsiäistä ;)        
                                

Heidi

Näitä on nyt kaksi ja nimet uupuu vielä :) 

Valkoisimmat tiput mitä meille on koskaan syntynyt.

Kesäkanoja?

Mietitkö kesäkanojen hankkimista?

Kanayhdistyksen sivuilla on kattava lista, mitä pitää ottaa huomioon jos aikoo hankkia kesäkanoja. Sivulle pääset tästä.

Lisää infoa kanoista ja niiden pidosta löydät Munanetistä. Toinen ehkä useammin päivittyvä sivusto löytyy Facebookista, ryhmän nimi on Munanetti :) Kummastakin paikasta löytyy infoa; kuvia, osto ja myyntipalstat ja aktiivisia munislaisia.

Jos mietit paikkaa kesäkanoilla ja voisit ehkä itse rakentaakin pienen mökin kanoille, käy vilkaisemassa Pinterestissä erilaisia vaihtoehtoja. Hakusanalla chicken coop pääsee jo alkuun :)

Edit: Eviran sivuilta tietoa kesäkanoja suunnittelevalle tästä.

Koska tämän blogin yksi tarkoitus on auttaa kanoista haaveilevia ihmisiä oman kanalan alkuun, lisäsin sivun laitaan yhteydenottolomakkeen, josta saat meidät kiinni tarvittaessa. Ehdotuksia siitä mistä aiheista halutaan kuulla voi myös laittaa. Samoin palaute on aina tervetullutta!

Jaana

Kanafarmarin alku

Tämä blogi sai alkunsa kahden naisen harrastuksesta, joka vei mukanaan; kanoista. Siitä, että tuli tarve kertoa kaikille miten hauskoja, viihdyttäviä ja hyödyllisiä kanat ovat. Siitä miten vaikeaa on hankkia kunnon tarvikkeita kanaharrastukseen, sekä kanafarmarille että kanoille. Ja siitä miten hankalaa on löytää tietoa yhdestä paikasta tähän täysin mukanaan vievään harrastukseen.

Joten, aloitetaan blogista :) 

Tästä blogista löydät jatkossa juttua kanoista, kanojen tarvikkeista, konehaudonnasta, kanafarmarin tarvikkeista, rakennusprojekteista (tietysti kanoja varten) ja siitä miten tämä harrastus vie mukanaan (koko perheen). 

Meillä on molemmilla puhdasrotuisia kanoja. Lajeissa löytyy Orpington ja Tyrnäväläiset maatiaiset. Löytyy myös muutama tehotyttö ja ns. sekuleitakin (joiden rotusekoituksia ei ole tiedossa). Pari helmikanaa, riikinkukkopariskunta ja pari ankkaakin :) Näistä tulossa esittelyt tietysti kuvien kera.

Tervetuloa siis seuraamaan kanafarmarin arkea (ja välillä juhlaakin)!

Jaana

Kuva viime kesältä: kanarouva Alma