Valta vaihtui kanalassa

Roope tuli meille viime syksynä puolivuotiaana epävarmana kukonpoikana. Juoksi alkuun jokaista kanaa karkuun ja piiloutui mökkiin innokkailta naisiltaan.
Talven ja kevään aikana Roopesta kasvoi kuitenkin komea kukko; oppi kiekumaan puhtaalla matalalla äänellä, hoiti kanoja, kutsui syömään ja varoitti pahaisista variksista jotka katoksen yläpuolella lentelivät. Tämä herrasmies asteli kesällä jo arvokkaasti aidatulla pihalla, polkaisi ohimennessään paria kanaa ja potkotti pienille tipuille, omille jälkeläisilleen. Elo oli rauhallista vaikka parvessa oli kukonpoikiakin.

Loppusyksystä oli selvää että koska herralla oli omia jälkeläisiä parvessa, piti hänelle löytää uusi koti. Pataan en halunnut laittaa, mutta varovaisesti kerroin asiasta jo perheen muillekin jäsenille, ettei tulisi yllätyksenä..

Nopeasti kuitenkin löytyi kukolle uusi koti. Roope pääsi uuteen pieneen parveen kukoksi. Sain vielä jälkeenpäin viestiä että kotoutuminen oli sujunut hienosti, yksikään kana ei ollut pahoillaan uudesta kukosta, päinvastoin :)

Ja entäs meillä kotikanalassa.. Nuorikkokukko Pörrö (miehen antama nimi) oli tietysti innoissaan; nyt ei Roope enää komentelisi ja kanat olivat vapaata riistaa. Hui, mikä jahtaaminen! Helga paineli kauhuissaan karkuun innokasta kukonpoikaa, suosikki oli ilmeisesti löytynyt heti.

Kummallista minusta oli että parven vanhimmat kanat, jotka olivat aikaisemmin Pörröä jahdanneet, ottivat tämän kukokseen tosta noin vaan. Ei nokkimista vaan heti mammat liimautuivat kylkeen, sopu syntyi nopeasti ja ilmeisesti Roopekin oli jo unohdettu?

Viikon jälkeen kanalassa on rauha, valta vaihtui nopeasti ja kivuttomasti. Pörrö vielä säätää ääntään, ihan ei vielä yllä edeltäjänsä tasolle, mutta harjoitus on kovaa.

Meillä on kanat vielä ulkona, osa nukkuukin ulkona vaikka eristetty mökki on vieressä. Munintatauko on lähes 100%, vain pieni tehotyttömme Embo munii säännöllisesti joka päivä. Harkinnassa on siirto sisätiloihin ja keinovalon piiriin. Nyt valoa on yhdeksästä viiteen ja ainakin meillä pimeän aikaan nukutaan, ei munita.

Roope 

Pörrö