Kurkistus ulos

Ihan maaliskuun lopussa avasin talvikanalan oven ja yritin kutsua kanoja kukkoineen ulos. Vaikutus oli melko laimea, lähinnä sain osakseni pällistelyä että mitäs oletat meidän tekevän.. Höpöttelin kanoille ulkopuolella (kyllä, juttelen niille :)) ja lopulta rohkeimmat uskaltautuivat ulos. Pörrö alias Pörtsi piti omituista ääntä, kurkisteli taivaalle ja lopulta kutsui kanojaan. Järkytys tuntui olevan melkoinen kun huomasivat maassa olevan valkoisen massan; tuohon me ei kyllä mennä! Ulkorakennuksen seinän vierustaa pitkin varovaisesti eteenpäin, nurkan taakse kurkkaamaan ja sitten takaisin, siinä sitä oli seikkailua tarpeeksi :)

Hilma, Pörtsi ja Klaara etualalla.

Nyt onkin jo kanojen sisälläpitoaika taas alkanut. Kunhan lumet sulavat ja ulkotarha kuivaa tarpeeksi, kanat pääsevät kesämökkiin ja päivisin katoksen alle. Vaikka ulkotila on pienehkö on se parempi paikka kuitenkin; pääsevät lämmittelemään auringossa ja nokkimaan ensimmäiset vihreät versot, jotka sulava maa tunkee esille.

Rakennusprojektiakin saattaa taas esiintyä. Ajattelin jos saisin valokatteella päällystettyä katosta hiukan laajennettua. Silloin kanoilla olisi minkkiverkolla suojattua tilaa enempi missä tallustella, kun ollaan poissa kotoa. Pitääpä miettiä miten ton ukon saisi kiinnostumaan ko. projektista :)

Jaana